Koulutettavuus on metsästyspanielin tärkein käyttöominaisuus!

(Saattaa nämä asiat koskea muitakin rotuja....)

Ilman kunnollista koulutettavuutta ei spanielin kanssa metsästäminen onnistu. Iso riistavietti yhdistettynä itsenäisyyteen ja alhaiseen koulutettavuuteen saa aikaiseksi koiria, joiden kanssa touhuaminen ei ole palkitsevaa. Olen vuosien varrella päässyt näkemään valtavasti eri rotuisia (varmasti mennään jo jossain 2000 yksilön paikkeilla) metsästyskoiria ja valtavaa variaatiota riistakiinnostuksessa ja myös koulutettavuudessa.

Metsästyspanielin tulee pysyä ohjaajan lähellä, kuunnella ohjauksia ja kyetä hillitsemään itsensä kuumissa tilanteissa. Tämä hallinta saavutetaan siten, että meillä on helposti koulutettavia koiria, jotka ovat ensisijaisesti kiinnostuneita ohjaajasta ja toissijaisesti riistasta. (Huom! Pidän riistakiinnostusta myös erittäin tärkeänä). Mitä enemmän vaaka kallistuu toiseen suuntaan, sitä vaikeampaa se yhteistyö on. Kiva metsästysspanieli on ainakin omasta mielestäni:

• Arkihelppo koira
• Täysin irtipidettävä
• Eniten kiinnostunut omasta ihmisestään ja hakee itse tämän kontaktia
• Suhtautuu uteliaasti tai neutraalisti ympäristöönsä
• Rohkea ja avoin
• Ei ääntele
• Kestää runsaasti toistoja
• Jaksaa keskittyä hyvin
• Aktiivinen
• Sitkeä
• Sillä hyvä ruokahalu
• Se motivoituu esineitä ja tarttuminen on sille luontaista
• Sillä on tasapainoinen metsästyskäyttäytyminen, missä mikään osa ei dominoi koiran käytöstä
• Hyvä itsehillintä
• Kaikin puolin helposti käsiteltävissä
• Osaa rauhoittua

Määritellään sitten mitä se ei ainakaan minusta ole:

• Arjessa tavalla tai toisella vaikea koira
• Sitä ei voi päästää irti, koska karkaa eikä tule luokse
• Kiinnostunut kaikesta muusta paitsi ihmisestään
• Arka
• Reagoi ympäristöön vahvasti
• Ääntelee paljon
• Ei kestä toistoja
• Vaikea saada keskittymään
• Vaikea saada ylipäätään motivoitumaan
• Ei syö kunnolla
• Passiivinen
• Ei tartu tai leiki (esinemotivaatio puutteellinen)
• Jokin metsästyskäyttäytymisen osa dominoi haastavasti koiran käytöstä. On esim. ”autistinen” hakija, joka motivoituu vain hausta.
• Impulsiivinen
• Ei osaa rauhoittua itse
• Vaikea käsitellä
• Aggressiivinen

Huom! yksikään koira ei ole täydellinen, sillä on tämä on kirjo ei mikään dikotomia, jossa voidaan jakaa koirat pelkästään hyviin ja huonoihin. Siksi se onkin tiukka analyysin paikka, että milloin toivottavia ominaisuuksia on riittävästi enemmän kuin eitoivottuja ominaisuuksia.

Mitä koulutettavuus on siis? Miten sitä voi arvioida?

Kyseessä on monien usein kognitiivisten ominaisuuksien summa. Ensimmäinen ja merkittävin asia on se, kuinka itsenäinen koira on? Mitä enemmän itsenäinen koira, sitä vähemmän ohjaajalla on merkitystä koiralle. Se löytää ympäristöstä kiinnostavampia asioita. Se ratkoo ongelmia yksin ilman ohjaajaa. Sille ei tule mieleenkään, että ihminen on vaihtoehto. Tutkimus on osoittanut, että mitä enemmän koira omaehtoisesti hakeutuu ihmisen kanssa kontaktiin ja pyytää apua tältä, sitä helpompi sitä on kouluttaa. Tällöin koira myös sitoutuu ihmiseen vahvasti, ja silloin sen on helpompi myös noudattaa ihmisen ohjeita. Tällöin koira ei siis ole itsenäinen. Koska meillä on iso tarve kontrolloida koiran käyttäytymistä, niin silloin tarvitsemme koiran, joka ei ole itsenäinen, vaan on enimmäkseen kiinnostunut meistä. Se siis kokee yhteistyön palkitsevaksi.  Kun vertailtiin kahden yleisen rodun, jossa on selkeät linjajaot (cockerspanieli ja labradori) ongelmanratkaisustrategiaa, niin havaittiin, että käyttölinjaiset kummassakin rodussa kääntyivät enemmän ihmisen puoleen, näyttelylinjaisten ollessa enemmän itsenäisiä.

Teesini on, että hyvä metsästysspanieli on myös arkihelppo koira, ja koulutettavuus lisää sitä. Lisäksi ihmiset kokevat ihmiseen suuntautuvan koiran helpommaksi koiraksi. Lisäksi mitä enemmän koira suuntautuu ihmiseen, sitä enemmän se kokee ihmisen huomion palkitsevaksi. Tätä kutsutaan sosiaaliseksi palkaksi. Tosin siinä vaihtelua, että onko ihmisen puhe, kosketus, leikki tai muu huomio koiran mielestä palkitsevaa vai ei. Esim. kosketus ei usein ole työskentelevälle koiralle mieleistä.

Toinen merkittävä asia on se, kuinka rohkea koira on. Tutkimus on osoittanut, että koirilla on yleisiä yhteyksiä rohkean persoonallisuuden sekä kyvyn oppia ja suoriutua hyvin monipuolista koulutusta vaativissa tehtävissä. Aktiiviset, leikkisät ja rohkeat koirat oppivat todennäköisemmin monimutkaisia käyttäytymismalleja ja suoriutuvat hyvin tilanteissa, joissa tarvitaan sinnikkyyttä. Pelottomat yksilöt saattavat olla vähemmän alttiita häiriötekijöille ja estoille uusissa tilanteissa, ja taipumus leikkiä ja jahdata lelua voi lisätä kiinnostusta osallistua.

Arkuus-rohkeus-akseli on tärkeä myös koiran hyvinvoinnille. Jos koira on arka sitä enemmän sen kanssa joutuu tekemään työtä esim. vastaehdollistamisen suhteen. Se tarkoittaa sitä, että koiralle opetetaan uusi tapa reagoida johonkin ärsykkeeseen (esim. toiseen koiraan.) Se on aina työlästä. Pelkäävää koiraa ei voi kouluttaa, koska se ei opi kunnolla. Sen lisäksi se on eettisesti väärin yrittää kouluttaa sitä siinä tilanteessa. Se pitää ensin saada tuntemaan olonsa hyväksi. Se siis suoraan vaikuttaa koiran koulutettavuuteen, jos koira reagoi ympäristöön voimakkaasti. Jos koira taas suhtautuu ympäristöön neutraalisti tai uteliaasti, niin sen kouluttaminen siinä ympäristössä on varmasti helpompaa. Tosin, jos koira on sekä utelias että itsenäinen, niin se on kouluttamisen kannalta haastava kombo. Tai jos koira on niin sosiaalinen vieraiden ihmisten ja/tai koirien kanssa, että se muodostuu häiriöksi koulutustilanteessa, niin silloin koulutettavuus heikkenee.

Huomattavaa kuitenkin on se, että täytyy seurata sitä, että joskus koulutettavuus ilmentyy siten, että koira reagoi vahvasti ihmiseen. Ihmisen kun kerran karjaisee, niin koira ei enää tee ko. asiaa. Tällainen koira usein ilmentää mielistelynhalua. Joka tulkitaan miellyttämisenhaluksi. Mielistely kuitenkin kumpuaa pelosta. Jos sitä on vain vähän, niin silloin sen kanssa pärjää. Mutta tällöin vaarana on se, että siellä on ihmiseen suuntautuvaa arkuutta, mikä kumuloituessaan jalostuksessa tuottaa aina vain arempia koiria, jolloin ollaan eettisesti ja myös koulutuksellisesti todella kaltevalla pinnalla.

Kolmas tärkeä asia on, että koiran impulsiivisuus vaikuttaa koiran koulutettavuuteen. Mitä impulsiivisempi koira on, sitä enemmän koiran kanssa on käyttäytymishaasteita ja sitä haastavampaa sen kouluttaminen on. Impulsiivisuus on käyttäytymisen piirre, joka ilmenee nopeana ja usein harkitsemattomana reagointina erilaisiin ärsykkeisiin tai tilanteisiin. Impulsiivisuus voi tarkoittaa taipumusta toimia ennen koira on arvioinut toiminnan seurauksia. Tämä ominaisuus voi ilmetä esimerkiksi kyvyttömyytenä vastustaa houkutuksia, vaikeutena odottaa tai ennakoimattomana käyttäytymisenä. Tosin sanoen: mitä parempi itsehillintä koiralla on, sitä mukavampaa sitä on kouluttaa. Toki on olemassa tehtäviä, missä koiran impulsiivisuudesta voi olla hyötyä, mutta metsästysspanielin tehtävässä siitä ei ole. Tämä tehtävä vaatii koiralta hyvää itsehillintää.

Impulsiivisuuteen ja itsehillintään liittyy myös koiran kiihtymys. Hyvään suoritukseen tarvitaan aina vireen nousua, mutta kovin helposti kiihtyvä koira osoittautuu usein haastavaksi kouluttaa. Omassa ammatissani törmää jatkuvasti siihen, että koirat (eikä vaan metsästysspanielit) eivät pysty kontrolloimaan virettään ja siitä seuraa koulutuksellisia ja hallinnallisia haasteita. Siksi koiran kykyä hallita virettään tulisi jalostuksessa vaalia ja seurata, että missä linjoissa mahtaa olla eniten haasteita. Vireen liiallisesta noususta seuraa ainakin seuraavia haasteita.

• Koira alkaa äännellä
• Se ei ole enää valikoiva käytöksessään
• Se ei pysty kuuntelemaan vihjeitä
• Se reagoi ympäristöön vahvasti
• Se ei pysty keskittymään
• Metsästyskäyttäytyminen alkaa dominoimaan käyttäytymistä
• Koira turhautuu
• Joskus koirat voivat jopa käyttäytyä aggressiivisesti kiihtyessään (esim. toisille koirille)

Tähän liittyy myös olennaisena osana se, että koiran on helppo luopua tavoittelemistaan asioista. Joku saattaisi sanoa, että koira on nöyrä, mutta minusta se ei oikein kuvaa tätä. Mitä vaikeampaa koiran luopua esim. ympäristöstä, sen hajuista, hausta, riistasta, esineistä etc. sitä vaikeampaa sen kouluttaminen. Esim. ylösajoon pysähtyminen on kykyä luopua asiasta, jota koira tavoittelee.

Luopuminen liittyy myös metsästyskäyttäytymiseen. Se taas on olennainen osa metsästysspanielia. Sen tulee pystyä vaihtamaan geneettisen metsästyskäyttäytymisen ja koulutetun käyttäytymisen välillä eli luopua siis. Me haluamme, että koira on kiinnostunut hajuista, etsimisestä, noutamisesta ja riistasta ylipäätään. Toisaalta mikäli joku seuraavista dominoi koiran käyttäytymistä merkittävästi, se haittaa koiran kouluttamista: haku/etsiminen, jahtaaminen, tarttumisen haasteet (esim. kovaisuus) tai omiminen, niin sieltä seuraa aina kouluttamiseen haasteita. Usein se johtuu siitä, että koiran on vaikea luopua siitä, mitä se haluaisi mieluiten tehdä. Esim. haistelu ja haku koetaan usein haasteiksi koirien kouluttamisessa, mikäli niitä ei saada ohjaajan toimesta keskeytymään.

Hyvä harrastuskoira on fyysisesti aktiivinen ja pystyy tarjoamaan erilaisia käytöksiä mielellään. Mitä passiivisempi koira on, sitä vaikeampaa sitä on motivoida. Herää myös aina kysymys siitä, että onko koira terve, mikäli se ei halua vapaaehtoisesti liikkua. Vaikka koira on aktiivinen, niin se voi olla sitä ilman, että sen voi olla vaikeaa rauhoittua. Hyvä metsästysspanieli on aktiivinen koira, joka osaa rauhoittua silloin, kun ei ole mitään siihen liittyvää tekemistä. Se myös kestää päiviä, jolloin sille ei mahdollisesti ole tarjolla paljoa aktiviteetteja.

Koulutettavuuteen liittyy myös se, että kuinka paljon koira kestää toistoja ja jaksaa pysyä motivoituneena, mikäli tehtävä kestää pitkään. Mitä vähemmän koiran kestää toistoja, sitä pidempään sen kouluttaminen kestää, koska ei vain saada riittäviä toistoja. Tähän yleensä liittyy myös motivaation puute. Hyvä metsästysspanieli on siis toistonkestävä.

Mitä useampia asioita koira kokee palkitseviksi, sitä helpompi sitä on kouluttaa. Jos koira on esim. Itsenäinen koira, joka motivoituu vain haistelusta tai metsästämisestä, se on haastava kouluttaa. Koulutettavuutta hyödyttää mm. se, että koiralla hyvä ruokahalu ja sille kelpaa ruoka palkkioksi tilanteessa kuin tilanteessa. Lisäksi, mikäli koiralla on iso esinemotivaatio ja suuri tarttumisen ja leikkimisen tarve, niin mm. noudon kouluttaminen ja sen hyödyntäminen muussa kouluttamisessa helpottaa merkittävästi koiran kouluttamista. Noudon hävitessä maastossa ollaan usein tilanteessa, jossa koiraa on lähes mahdoton kouluttaa. Metsästämisen käyttäminen palkkiona vaatii ohjaajalta paljon osaamista. Mitä useampia palkitsemistapoja ohjaajalla taas on käytössään, sitä helpompi koiraa on kouluttaa.

Miten mitata koulutettavuutta?

On tärkeää tietää aina, että miten tieto on mitattu. Onko se jonkun subjektiivinen mielipide (esim. luonnetesti) vai onko mittari joku muu (esim. MH-kuvaus). Myös kysymys on, että mitä mitataan ja mitkä asiat siihen liittyvät? Mitataanko koulutuksen lopputulosta esim. monet kokeet mukaan lukien metsästyskoe? Silloin ei tiedetä, miten siihen on päästy ja mikä on ohjaajan vaikutus siihen ja mikä taas on koiran omaa vaikutusta. Mitataanko erityisesti yksittäistä ominaisuutta esim. tarttumista tai ongelmanratkaisustrategiaa (esim. Smartdog-testin mahdoton tehtävä)? Mitataanko ominaisuuksien kokonaisuutta? Mitä tarkemmin mitattava ominaisuus saadaan eristetyksi kokonaisuudesta, selkeämmin se kertoo siitä.

Omien kasvattieni osalta olen maksanut vuodesta 2018 jokaiselle n. 6 kk pennulle Smartdogin pentutestin, koska olen halunnut tietää, mitä ominaisuuksia ne osoittavat nuorena ja vielä suurimmaksi osaksi kouluttamattomina. Pidän tätä ensinnäkin helpoiten toteutettavana tapana testata koirien luonnetta ja persoonallisuutta. Pentujen omistajat voivat joko itse mennä haluamaansa testipaikkaan sopivana hetkenä testiin tai osallistua kasvattajan järjestämään testipäivään. Lisäksi tiedämme jo ihan tutkimuksen perusteella, että nämä testit mittaavat hyvin näitä ominaisuuksia ja sielä on vahva geneettinen korrelaatio.

Alla on kahden saman ikäisen (6 vrk ikäeroa) pentueen vertailua mahdottoman tehtävän suhteen. Pentueet ovat suurimmaksi osaksi eri sukuisia sikäli kuin käyttölinjaiset voivat olla. Kokonaistestituloksen perusteella P-pentue on motorisesti vilkkaampi ja sillä on melko paljon mahdottomassa tehtävässä tehtävän hylkäämistä. Toistaalta sillä on hieman parempi itsehillintä kuin O-pentueella, joka taas on motorisesti rauhallisempi ja sitkeämpi ja sillä enemmän ihmiseen suuntautuvaa strategiaa. Molemmat pentueet ovat rohkeita kaikilla testin mittareilla yhtä lukuunottamatta, joka reagoi sosiaalisen oppimisen namikoneeseen. Ovat innokkaita leikkimään ja tarttumaan leluihin, lukevat keskivertoa paremmin eleitä (tässä tehtävässä näkyy koiran toistonkestävyys) ja ratkovat tilaan liittyvän tehtävän nopeasti. Keskittyminen ja motivaatio olivat erinomaisia. Koulutettavuuden ero niissä kuitenkin on, P-pentueen ollessa haastavampi juuri korkeamman motorisen aktiivisuuden että sitkeyden takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisivat huonoja, vaan sitä että ovat erilaisia ja eri asioihin tulee kiinnittää huomiota.

Mahdoton tehtävä siis kertoo siitä, että millaisen strategian koira valitsee itse, kun se olettaa tietävänsä, miten tehtävä ratkaistaan. Mitä enemmän koira tässä pyytää ihmiseltä apua, sitä helpompi sitä on kouluttaa. Tosin, jos koiralla ei ole lainkaan tai hyvin vähän omaa yrittämistä, niin silloin sillä saattaa olla haasteita yrittelijäisyydessä. Jos koiralla on paljon tehtävän hylkäämistä, niin silloin se ei ole sitkeä tai sen motivaatio tai keskittyminen voi olla heikko. Pennuilla ei vielä voi olettaa olevan täyttä sitkeyttä, sillä se kasvaa yleensä aikuistuessa. Aikuisella cockerilla toivoisin, että ihmiseen kohdentuvaa strategiaa on n. 60-75 prosenttia ilman tehtävän hylkäämistä.

Emme tiedä koulutettavuudesta kaikkea vielä. Lisäksi emme tiedä tarpeeksi populaation ja yksilöiden koulutettavuudesta. Olisi tärkeää saada tietoa mahdollisimman monesta koirasta ja myös niistä, joiden koulutus on syystä tai toisesta jäänyt kesken tai ovat jääneet kouluttamatta. Sillä ne saattavat hyvinkin olla genetiikaltaan erinomaisia jalostusyksilöitä, jotka eivät nouse esiin. Sillä jos emme tiedä isosta osasta populaatiosta, niin jalostus keskittyy vain harvoihin yksilöihin. Se onkin jalostuksen haaste: suljetussa populaatiossa me jalostamme vain pientä ”huippuyksilöiden” porukkaa ilman, että havaitsemme, että suurin valintaamme vaikuttava kriteeri on omistaja/ohjaaja ja hänen resurssinsa ja ominaisuutensa. Harvojen käyttäminen jalostukseen tilanteessa, jossa koirat ovat jo keskenään lähisukulaisia, on vaarallista rodulle.

Ulla Ruistola

Kennel Ladysplit's

www.koiraharrastaja.fi

Artikkelin kirjoittamiseen on käytetty seuraavia tutkimuksia:

Svarberg, 2002: Shyness–boldness predicts performance in working dogs

Junttila, Valros, Mäki, Tiira 2024: Do cognitive traits associate with everyday behaviour in the domestic dog, Canis familiaris?

Tiukkanen, 2024: Eroavatko käyttö- ja näyttelylinjaiset labradorinnoutajat ja cockerspanielit kognitiivisilta ominaisuuksiltaan 

Alla on podcast-jakso aiheesta.