Onko koirallasi fokus vai ei?

Tunnistatko koska koirasi on keskittynyt tehtävään? Tehtävien ja koulutuksen onnistuminen vaatii sen, että koira on henkisesti läsnä ja fokusoitunut tehtävään.

Opettelemalla tulkisemaan koiran kehon kielestä, koska koiralla on fokus, voidaan vähentää virheitä ja pitkällä juoksulla vahvistaa koiran keskittymistä. Vanha totuus on se, että saat, mitä vahvistat. Kun keskittyy keskittymiseen saa sitä. Jos taas ei uhraa sille mitään ajatusta, niin saa mitä saa sattuu. Hyvän ja vähemmän hyvän koiran ero voi olla siinä, että ohjaaja tunnistaa sen ”ikkunan”, jossa koiran keskittyminen on parhaimmillaan.  

Keskittyessään kunnolla koira on rauhallinen, sen koko ruumiinkieli on rento, mutta pysähtynyt. Se ei läähätä, heilu, tärise, heiluta häntää eikä ääntele. Se ei myöskään näytä siltä, ettäon kuin viulun kieli: valmiina singahtamaan. Katse on aktiivinen ja odottava. Suu on kiinni.

Erityisesti tämä tulee esiin, kun koiraa lähetetään noutoon. On kriittistä, että koira on keskittynyt, kun se lähetään tai pysäytetään ja uudelleen ohjataan. Koira, joka heiluu ja läähättää, ei ole keskittynyt tehtävään. Toki myös, kun laitetaan koiraan hakuun, niin keskittyneen koiran kanssa homma alkaa aina huomattavasti paremmin. 

Etsi koirastasi näitä aktiivisen keskittymisen hetkiä ja vahvista niitä. Niitä on kaikilla koirilla. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Keskittymällä niiden vahvistamiseen, saadaan niitä enemmän ja enemmän. Erityisesti keskittymisestä tähän on hyötyä niiden koirien kohdalla, joilla tuntuu olevan vaikeuksia keskittymisessä.