Pidä se lähelläsi!

Pidä se lähelläsi. Tämän ohjeen saa jokainen metsästysspanielin ostaja pentua hakiessaan. Tämä on tarpeellinen taito myös muille koirille, ei vaan spanieleille. Jotta koira voi olla hallinnassa, sen pitää oppia pysymään lähellä. Sitten voi antaa enemmän vapauksia.

Toinen kriittinen ajatus on se, että haun laajentamiseen ei tarvita kuin joko riistan hajuja tai itse riistaa. Tämä koskee erityisesti metsästyskoirarotuja. Meillä on rotuja, joiden on tarkoituskin hakea kaukana. Meillä on myös rotuja, joiden tulee hakea yhteistyössä ihmisen kanssa. Erityisesti spanieli on tehokas metsästyskoira vain haulikon kantaman sisällä. Mitä lähempänä ne saadaan pysymään sen parempi.

Haku on sisäsyntyistä: se kuuluu koiraeläimen metsästyskäyttäymisketjuun ja on sellaisenaan itsestään vahvistuvaa: jos koira saa tehdä sitä, niin se vahvistuu. Se on niin vahvasti palkitsevaa.

Eddie tekee tiukan käännöksen haussa.

Meidän tehtävä on tehdä itsestämme merkittävä osa tätä prosessia. Emme kuitenkaan halua loputtoman itsenäistä koiraa, joka metsästää vain itselleen. Tärkeää on vahvistaa sitä, mitä haluamme. Voi toki olla, että haluamme laajaa hakua pitkällä juoksulla. Mutta mitä me haluamme ennen sitä? Haluamme rakentaa hallinnan ensin lähellä ennen, kuin voimme rakentaa sen kaukana.

Miten me saavutamme sen positiivisesti vahvistamalla (tämä blogi keskittyy vahvistamiseen ei rankkuihin)? Saat sitä, mitä vahvistat. Jos vahvistat lähellä pysymistä, saat sitä. Mitä käytöstä sitten vahvistetaan eli palkitaan?

• spontaaneja luoksetuloja
• spontaaneja katsekontakteja
• kutsuttuja luoksetuloja

=> tästä seuraa se, että koiran mielenkiinto kääntyy kohden ohjaajaa ja koira alkaa pysymään lähellä. Yksilöstä riippuen tähän menee x aikaa, jota ei voi ennustaa. Jos koira on oppinut, että kiva on "ulkona tuolla", niin enemmän, jos taas ei ole oppinut, niin vähemmän.

Miten minä olen sen toteuttanut? Meillä syödään suurin osa ruuasta lenkkien yhteydessä joko tehtävien tai lähellä pysymisen merkeissä. Tässä toteutetaan "mikään ei ole ilmaista"-periaatetta (NILF). Näin ollen lähellä pysyminen vahvistuu koko ajan. Ruokaa koirat saavat kipoista hyvin harvoin.

Varsinkin vanhimmat koirat eivät käytännössä poistu lenkillä 5m kauemmaksi ja nuoretkin juoksevat hyvin lähellä ja ovat koko ajan tietoisia, missä olen. Tämä ei kuitenkaan estä mitenkään niiden kanssa metsästämistä. Haulikko kun on mukana, niin kyllä löytyy turboa ihan jokaisesta.

Jokaisella koiralla on omat ominaisuutensa. Eddie omista koiristani on aina ollut hyvin sitoutunut ohjaajaan ja lähti oikeastaan hakemaan vasta vuoden vanhana. Se on aina ollut hyvin helppo pitää lähellä, koska se elää ja hengittää ohjaajaansa (minua). Perheemme nartut taas ovat kumpikin melkoisia "nenäeläimiä", joiden nenä vie niitä. Varsinkin nuorin, Ninni, on aina mennyt sinne minne nenä vie kuulematta mitään. Tämän koiran kanssa on joutunut tekemään triplat hommia verrattuna isovaariinsa Eddieen. Niiden ominaisuudet ovat niin erilaiset. (Huom! ominaisuudet eivät viat.) Ninni on nuori koira, joten sen kanssa joutuu tekemään töitä vielä pitkään tämän "nenäasian" kanssa.

Miksi käyttää vahvisteena ruokaa? No miksi ei? Jos vahviste toimii, niin saat sitä, mitä haluat: lähellä pysymistä. Toki muutakin voi käyttää, jos se toimii. Esimerkiksi perheen toinen musta uros Zeus kokeet pallot ja damit ihan ylitse kaiken muun. Tämä on paras vahviste sille. Tunne koirasi, niin tunnet käytettävissä olevat vahvisteetkin.

 Onko metsästäjällä koira hukassa? (Ei ollut, oli alarinteessä oikealla).